|
|
|
| HERBALIFE | IHANNEPAINOOSI | LISÄANSIOITA | KAUPPA | YHTEYSTIETOMME |  |
|
|
Petri Sillberg (40), Helsinki Olen uusioperheen isä, joka ylipainon lisäksi on kärsinyt lukuisista allergioista, astmasta, uniapneasta ja …. Armeijaan saakka olin suht’ normaalipainoinen, mutta armeija-aikana sain kiloni nousemaan kymmenellä ja senkin jälkeen vielä tuplasti lisää eli ylipainoa on vuosien saatossa kertynyt ihan ruhtinaallisesti. Vaa’an näyttäessä sen reilut 110 kiloa mieli teki tehdä asialle jotain, mutta se jokin aina puuttui ja päättyi aina hyviin aloituksiin. Kesällä 2005 teimme vaimoni kanssa päätöksen, jotta kun ryhmät alkavat, niin menemme painonhallinta-ryhmään. Viikkoa ennen ryhmän alkua (elokuun alussa) meillä oli kuitenkin ilo olla ”serkkubileissä” ja nauttia todella mahtavasta seurasta ja ruuasta. Siinä illan aikana vaimoni osui keskusteluun, jossa aiheena oli ollut Herbalife. Itse en tuosta keskustelusta mitään tiennyt – minulle vain ilmoitettiin, jotta Terhi ja Kale tulevat huomenna käymään meillä. Totesin vain, että: ”Ok, mikäs siinä.” Silloin en vielä tiennyt mistä tässä oikein oli kysymys. No Terhi ja Kale tulivat – IBP:n kanssa. Istuttiin keittiön pöydän ympärillä kaikki ja kuunneltiin tarinoita Herbalifen tuomasta elämänlaadun paranemisesta. Itse olin vähän, jos en jopa enemmän, epäileväinen ja varauksellinen, mutta se mikä puheissa jäi ”kiehtomaan”, niin oli tuotteiden helppokäyttöisyys. Jos täysipainoisen aterian saa tehtyä kahdessa minuutissa, niin se on juuri minulle, joka tuskin ehdin salibandykauden (elo-toukokuu) aikana kotona vaatteita vaihtaa. Vaimoni oli tässä vaiheessa jo täysillä mukana, joten ei muuta kuin suoraan nimet jälleenmyyjäsopimukseen ja tuotteita käyttämään. Ja vau - tuotteethan olivat suorastaan herkullisia. Pirtelöiden tekeminen äärimmäisen helppoa, ne olivat hyviä ja niiden tekemisessä vain mielikuvituksettomuus on rajana - ei chili-suklaa pirtelökään hassumpi ole. Ja kun alkuun päästiin, niin jo muutamassa viikossa oli selkeitä tuloksia havaittavissa. Nyt reilun puolentoista vuoden käytön jälkeen paino on vakiintunut alle sataan ja vyötärökin on kaventunut 12cm. Olo on kaiken lisäksi äärettömän energinen. Ja mikä parasta – kaikesta huolimatta tuntuu siltä, että mistään en ole joutunut luopumaan. Edelleen voin ottaa sen oluen, viinin tai pizzan silloin tällöin, syödä hyvän ja reilun aterian joka päivä ja kaikesta huolimatta tiedän, että näiden tuotteiden avulla tulen pääsemään siihen tavoitepainoon ja mittoihin, jotka olen itselleni asettanut. Ja siihen on vielä matkaa, mutta olen varannut siihen aikaakin. Mutta mikä parasta – allergiaoireeni ovat vähentyneet merkittävästi, olen voinut luopua jatkuvasta astmalääkityksestä ja olen kyennyt olemaan tekemisissä kissojen sekä hevosten kanssa ilman minkäänlaisia oireita, mikä oli aikaisemmin sula mahdottomuus.
Olen uusperheen äiti, joka vuonna 2005 oli huonommassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Ylipainoni oli kohdallani jo sairaus, lisäksi verenpaineeni oli ollut koholla jo useamman vuoden, selkä- ja jalkavaivat päivittäisiä ongelmia ja olin pohjattoman väsynyt. Päiväunet venähtivät useamman kerran viikossa neljään tuntiin, eikä se seuraavan yön nukkumista häirinnyt yhtään. Liikkuakaan en kunnolla jaksanut, paino rasitti jalkoja ja selkää, lonkat kipeytyivät jo kävellessä. Aamuiset ylösnousemiset eivät olleet helppoja, vaan olo oli turvonnut ja kankea. Ruokatunti meni näppärästi hampurilaisaterian parissa, välipalaksi kelpasi Fazerin Sininen. Syömisputki jäi päälle pienimmästäkin kimmokkeesta. Söin, söin ja söin… ja lihoin. Olin tolkuton herkuttelija, joka ei vaan osannut pitää näppejään irti hyvästä ruoasta. En koskaan ole ollut mikään surusyöppö, mutta yhden keksin otettuani söin koko paketillisen. Elämäni oli muuten hyvällä mallilla, oli töitä ja ihana perhe, miehen kanssa kaikki täydellistä. Söin, koska ruoka vaan oli niin hyvää. Pahimpia olivat seisovat pöydät. Kuvittelin ihan tosissani, että se kaikki ruoka on vain minua varten, eikä toisille tarvitse jättää mitään. Kotonakin pidin toki puoleni. Pidin tarkasti huolta siitä, ettei rakkaani vaan syö useampaa lihapullaa, isompaa annosta ranskalaisia tai suurempaa palaa suklaalevystä. Tiesin, että syksy ja pimeä vuodenaika tuovat tullessaan väsymyksen ja illat menevät nukkuessa. Ja tiesin sen, että syksyn tullen hiuksia alkaa taas lähteä tukoittain, kesällä kasvaneet kynnet lohjeta ja katkeilla. Olisiko syy tähän kaikkeen voinut olla ravinnossa? Tai sen puutteessa? Tiedostin kyllä, että näin on. Kyllä minä oivalsin, että jos en nyt tee jotain, miten jaksan vaikkapa 60-vuotiaana. En vaan osannut itse tehdä asialle mitään. Tuli elokuu 2005. Päätimme mieheni kanssa, että nyt saa mässäily riittää. Odottelimme jo kuun puoliväliä, silloin lähtisimme taas kerran painonpudotusryhmään. Motivaatio oli juuri niin huipussaan kuin se kesäloman jälkeen ikinä voi olla. Tuossa odottelun aikana järjestettiin serkkubileet. Siellä kuulin mieheni serkuilta Herbalifesta, he kertoivat, mitä kaikkea hyvää Herbalife oli heidän elämäänsä tuonut. Olin epäluuloinen, olinhan vuosien varrella kuullut ”noista jutuista” vaikka mitä. En vaan mitään hyvää koskaan. Mutta kun Terhi ja Merjakin… eiväthän he nyt mihinkään huuhaa-juttuihin lähtisi mukaan, fiksut ihmiset! Ja kun vielä miehensäkin käyttivät, kehuivatkin. Siis MIEHET?!!? Ensimmäisen pirtelöni söin sunnuntai-iltana, 7.8.2005, näin teki myös mieheni. Yllätyin siitä, miten helppoa painonpudotus oli. Minunhan ei tarvinnutkaan luopua herkullisista mauista, edes suklaan. Olo oli välillä jopa syyllinen, minähän oikeasti söin kaikkea hyvää, silti paino putosi ja verenpaine alkoi asettua oikeisiin lukemiin. Opin syömään säännöllisesti, kasviksia ja hedelmiäkin enemmän kuin aiemmin. Myös vedenjuonnista tuli minulle tärkeä asia. Moni kahvikupillinen vaihtui yrttijuomaan. Näillä keinoilla sain myös oikuttelevan vatsani toimimaan päivittäin. Ensimmäisten viikkojen huimat tulokset motivoivat jatkamaan ja ensimmäistä kertaa elämässäni, minulla oli varma olo onnistumisesta. Tiesin, siis todellakin tiesin, että saan ylipainon pois, joka ikisen kilon. Kun illat taas syksyllä pimenivät, huomasin etten enää tarvinnutkaan neljän tunnin päiväunia, joita ilman en jaksanut edellisenä syksynä. Liikunta on nykyisin iso osa elämääni. Kuntosalikortin hankin elokuussa 2006 ja salikäyntejä tulee viikossa 4-5. Pirtelöhän on myös palautusjuomana mitä parhain!
Parasta tässä kaikessa on nykyinen hyvä olo, joka väistämättä
näkyy ulospäinkin. Olen paljon varmempi, rohkeampi, iloisempikin
kuin ennen. Sain itse sitä apua, jota eniten tarvitsin ja nyt on
minun vuoroni jakaa sitä eteenpäin.
|
